perjantai 6. helmikuuta 2015

Emalinen hammasmuki, nappiostos

Äiti rakastaa emalia, lapsi änkkäreitä ja hampaat purskutusta,  kaikki voittaa? Hyvää viikonloppua lukijat!

tiistai 6. tammikuuta 2015

Maalin valinnasta vanhaan rakennukseen


Toisinaan kuulen puhuttavan maalityyppien valinnoista kohteisiin, usein niitä kysellään minulta.
Mikä maali on parasta kuhunkin kohteeseen? Mikä kestää, on helppoa maalata ja kuivuukin nopeasti?
No ei kovin moni perinnemaali ainakaan. Näissä asioissa usein onkin hyvä ottaa kaksi askelta taaksepäin. Tärkeämpää on siis tehdä oikein kuin tehdä hyvin. Jos näistä kumpainenkin kriteeri täyttyy, niin ollaan jo aika lähellä parasta vaihtoehtoa.
Halutaan siis säilyttää se vanhan talon henki myös pintamateriaalien suhteen, remonttiakin tehdään, mutta miten?
 Liian usein keskitytään tuumimaan vain pinnan kulutuksen ja värinkestoa, sävyä, tyyliä sekä helppoa työstettävyyttä, unohtaen kuitenkin se tärkein, vanhoista rakennuksista puhuttaessa, eli hengittävyys.
Aiheesta puhutaan nyt paljon, vähän samaan tapaan kun ihminen on taas havahtunut miettimään mitä suuhunsa laittaa, onko siinä lisäaineita, onko se luomua, ja jos niin miksi?
Sisäilman laatu herättää myös paljon kysymyksiä, halutaan ekologisia maaleja ja puhdasta sisäilmaa.
 Mielestäni hengittävän maalin tai jopa perinnemaalin valinta taloon on kuitenkin melko turhaa jos itse rakenne sisältää muovia. Taloa kunnostettaessa maalipinta onkin järjestyksessä se viimeisin asia, mutta ei sittenkään vähäisin.
Nyrkkisääntönä voisikin pitää maalin valitsemista kohteen mukaan, perinteistä vanhalle talolle ja uutta uudelle, tai miksei perinteistäkin uudelle jos niin haluaa esteettisistä syistä, mutta ei toisinpäin.
Menitkö jo ihan sekaisin? Maalin valinnassa kohteeseen on siis monta näkökantaa, ja seinärakenne kuitenkin hengittää, eli päästää vesihöyryn kulkeutumaan rakenteen lävitse diffuusion ja konvektion vaikutuksesta vain jos rakennusmateriaalit on kokonaan luonnonmukaisia ja muovittomia.
Maaliteollisuus on meitä paljon hämännyt, ja suuri osa maalausalan ammattilaisistakin vähät välittää mitä tuote sisältää jos purkinkyljessä lukee vaikkapa ”aito öljymaali” ja se asiakkaalle passaa, kun ammattilainenkin sitä jopa suosittelee.
Maalikaupan myyjistä monikaan (toki poikkeuksia tässäkin on) ei aina tiedä miksi muovittomuus on niin tärkeää, tai mihin sitä tarvitaan kun on näitä nopeasti kuivuvia, hajuttomia ja niin kehittyneitä maalejakin tarjolla.
Tässä asiassa vaaditaan kuitenkin tarkkuutta ja joskus melkoista salapoliisintyötä, jotta saadaan se oikea maali valittua ja vanha talo säilytettyä myös niille tuleville sukupolville.
Kokemusta maaleista on itselläni kertynyt kymmenisen vuotta, joka on naurettavan vähän mietittäessä vaikka maalaamieni kohteiden ikää, oma rintamamiestalo onkin toiminut usein testikenttänä, ja matka maalien ihmeellisessä maailmassa jatkuu!





torstai 25. joulukuuta 2014

Isoisoisän ammatti

Humpsahdin tuossa joulunpyhinä sukututkimuksen ihmeelliseen maailmaan ja aikoihin ennen meitä. Muistin äitini tarinat isoisoisäni ammatista arvostettuna maalarimestarina ja löysin arkistoista aarteen kuvan muodossa. Hassua miten nuorena tyttönä valitsinkaan niin saman alan kuin äidin puolen suvussa oli monella, tietämättäni.




tiistai 25. marraskuuta 2014

Yksityiskohtia...

Pikkuhiljaa ollaan vaihdeltu näitä 50-luvun taloon sopivia katkaisijoita, sinne missä ne on menty hävittämään. Enemmistö on nyt näitä tai uusia vanhan mallin mukaan tehtyjä. Joka aamuinen ilo on napsauttaa tätä söpöläistä, pieni mutta niin tärkeä yksityiskohta vanhan talon tunnelmassa.

torstai 20. marraskuuta 2014

Luento vanhan talon lämpötaloudesta

Istuskelin tänään Viri ja Valkee kirjan kirjoittajan Kati Lahtisen luennolla vanhan talon lämpötaloudesta. Aika maalaisjärkisiä juttuja itse toteutettavaksi, ja huojentavaa aatosta että joskus on paras teko olla tekemättä mitään. Eikun tulet pönttöuuniin ja pikkasen lämpöä myös niille harakoille :)

perjantai 14. marraskuuta 2014

Viivanvetoa ja valokuvausta

Kuvien lisääminen näyttää taas onnistuvan,  ja vuorossa viivanvetoa eräällä työmaallani, yhtä lempitöistäni, historiallisessa kohteessa.
 Myöhemmin oli talon hiiri  käynyt tepsuttelemassa omat näkemyksensä koristemaalauksesta tuoreeseen pellavaöljymaaliin.  No niitä sitten korjailtiin, kissalle olisi töitä tarjolla täälläkin.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Ei Habitaressa

Kun on saanut päivittäin olla kauniiden asioiden, tässä tapauksessa aitojen ja vanhojen rakennusosien ja pihapiirien kanssa tekemisissä, tuntuu ettei sisustusmessuilla nyt tänä vuonna ole tarjottavaa minulle ihmis -ja tavarapaljouksineen.
Varmasti on paljon uutta ja hienoa tuotetta ja suunnittelijaa esillä. Vanhassa usein on vaan vara parempi. Kauneutta on silmissäni vedetyn lasin viehkeä loimu, kartanon peilissä häivähdys mennyttä taikaa. Opiskelin itseni sisustajaksi huomatakseni että kauneimmat asiat on keksitty jo. Yhdistelemisen taito ja kyky nähdä toisin onkin se punainen lanka, ainakin minun punainen lankani.
Olen koonnut omannäköisen, ehkä aika epätavallisen kokoelman koulutusta ja työkokemusta polullani rakennusmaalauksesta restaurointiin ja siitä sisustukseen. Mielessäni yhdistän kuitenkin mutkattomasti nämä kolme kiinnostuksen kohdettani yhteen.
Työelämää katson nykyisin uusin silmin, ja onnekseni olen huomannut sen voivan olla myös yhdistelmä erilaisia mielenkiintoisia juttuja, pienistä paloista koottuna, yhden ison sijaan.
On vaatinut rohkeutta valita asiat oman pään mukaan, mutta kehen tässä maailmassa sitten uskoisi jos ei itseensä?
Kun ei kerran kuvat blogiini ilmesty, avataan sitten päänsisäistä maailmaa tekstin muodossa.