retkiä ja eläimiä

Legokori on näköjään se paras paikka.
Oops, taisin rakastua!
Loviisassa kesällä kerran...
Horsmat hirsiseinää vasten talolla jossa ei ole enää edes kattoa, kohtalaisen kummalliset nämä meidän perheen kesälomapuuhat.
Matkalla autiotaloon.
Mitä miettii kissa harmaa?
Retkellä talon yläpohjassa: olin kuuntelemassa Arkkitehti Satu Huuhkan luentoa vanhan talon rakenteista ja niiden korjaustarpeista, jonka innoittamana päätin tehdä excursion (joo hieno sana hienompi kun mä) talon yläpohjaan, jossa ei ole tullut sitten talon hankkimisen (jotain viisi vuotta sitten) vierailtua. Ja hyvältähän siellä mielestäni näytti, oli tuuletusrakoa eristeissä vesikaton ja yläpohjan liitoskohdassa, kuivan oloista muutenkin ja löytyipä taas vanha ampiaispesä muurin kupeesta. Pesiköön siellä rauhassa, kunhan eivät asuintiloihin joukolla hyökkäystä tee :) Laudathan on  kierrätetty valumuoteista, siitä hurja väritys.
Tässä ei tarvinnut omaa keittiötä pidemmälle matkustaa, kun aamukahvia keittäessä ikkunasta näkyi kolme peuraa, jotka olivat tulleet napostelemaan jäätyneitä omenia.
Kerittyjä alpakoita kesäasussaan Metsänkylän Navetalla Pekolassa.
Kiitettävään ikään ehtinyt konna tallusteli pihallaan ja ihmetteli ihmisvilinää Loviisan Wanhat talot päivillä, vai olikohan se toisinpäin? Jotenkin tällä oli kyllä luonnetta, ihan kuin olisi vahtinut pihapiiriään koiran lailla.
Upeasti hehkuvanpunaiseksi kypsyneet pihlajanmarjat kranssissa Loviisalaisen kukkakaupan pihalla.
Elämänlanka kiipeää sähköjohtoa pitkin puron yllä ja kukkiikin vielä. Katala kaunokainen, ainakin puutarhaan eksyesään, tukahduttaa kaiken muun.
Näitä sai rapsutella Kuusankosken Pentikillä, nämä otti elämän aika rennosti.
Kesäpäivä Aulangon puistometsässä, maisemat  kuin sadusta.
Kyllä luonto maalasi taas kauneimman taulun taivaalle.
Suosittelen kyllä paikkaa jos Pälkäneelläpäin liikkuu.
Kirkossa, kattona taivas. Mikä sopisikaan paremmin.
Toisesta suunnasta...
Rauniokirkon seinä.
                                                   Rauniokirkon portaat.

Pärnusta vielä tämä, ei ole ehkä ihan hetkeen tuota piippua muurailtu.

Kaunis kohta kadulla Pärnussa.
Aika inspiroiva paikka kaikkiaan, se että upeakin voi olla rikkinäistä ja että rikkinäinenkin voi olla kaunista, vähän kuin elämä itse, valoja ja varjoja...

Soma parveke, mikäs tuossa on aamukahvia hörppiessä.

Kauneus on katsojan silmässä taas tälläkin kertaa.
Suomessa ei ole näin kaunista katuliejua, kaunista ehdottomasti, vaikka matkakumppanini olivatkin tosin hieman eri mieltä...(äiti mitä sä teet, tuu jo)

Pärnun ranta soveltuu hyvin lapsiperheille pitkän matalan ansiosta, meidän hitti oli enemmänkin toi juoksu rantaviivaa pitkin, ja sitähän riitti!
                                      
Kaunis Villa Pärnussa.


                                             

Vanhat puutalot ne saa aina sydämmen sykkimään, tekisi mieli astua sisään ja miettiä millainen historia talolla mahtaa olla ja millaisia ihmisiä siinä on elämänvarrella asunut...

Peti ja aamiainen paikkoja riitti.

Koidulapark, meidän lähipuisto matkan aikana, johon hotellilta oli noin 10metriä.

Puiston liepeiltä sai myös vuokrata polkumopoja joilla oli lystiä ajella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti